Tässä sitä blogataan ensimmäistä kertaa, pakon alla. Ajatus julkisesta ajatusten kirjaamisesta kauhistuttaa ja syke hipoo aerobisen kuntoilun aiheuttamia lukemia.
Pidin todella paljon kurssin ensimmäisestä luennosta ja innoissani googletin heti luennoitsijan nimen ja tutustuin hänen tuottamaansa nettisisältöön. Naurettavaa on se, kuinka rima oman tekstin julkaisuun nousi heti.
Olen tottunut tietokoneen ja netin käyttäjä. Lapsuudessa käytin konetta lähinnä pelien, kuten Lemmingsin, pelaamiseen ja Paint-ohjelmalla piirtämiseen. Teini-iässä alkoi tsättäily, mesetys ja muu netissä seikkailu. Irkkaaminen ja sen myötä Irc-Galleria tulivat tutuiksi 18-vuotiaana ja sen jälkeen siirryin Facebookin käyttäjäksi erittäin luonnollisesti, vaikka vannoinkin etten ikinä rekisteröityisi moiseen paikkaan. Vannomatta paras! Nykyisin avaan läppärini heti aamulla ja käytän älypuhelimeni erilaisia sovelluksia netissä kahlaamiseen. Juuri netissä luen lehteni, katson television ohjelmat ja pidän yhteyttä ystävieni kanssa.
Toivoisin välillä kykeneväni olemaan ilman sosiaalisen median pakonomaista käyttöä ja tietyllä tapaa ihailen tuttaviani, jotka eivät löydy fabosta ja elävät silti sosiaalisesti varsin aktiivista elämää. Jospa se kultainen keskitie löytyisi enkä kokisi jääväni paitsi jostain, jos en tarkistakaan SOME:n tilejäni päivittäin.
Vuosia sitten olin sangen aktiivinen eräällä keskustelupalstalla, josta kuitenkin vieraannuin. Seuraan paria ruokablogia ja pidän blogimaailmasta, vaikka kaiken jakaminen tuntuukin sangen perverssiltä ajatukselta. Itse en siihen kykenisi enkä koe siitä olevan minulle mitään suurta hyötyä ammatillisestikaan. Toivon kuitenkin, ettei turha kriittisyys ja ns.paljastumisen pelko estä minua oppimasta käyttämään digitaalisia medioita työvälineinä, joka kuitenkin taitaa olla tämän KASDIGIT-kurssin tarkoitus.
Pidin todella paljon kurssin ensimmäisestä luennosta ja innoissani googletin heti luennoitsijan nimen ja tutustuin hänen tuottamaansa nettisisältöön. Naurettavaa on se, kuinka rima oman tekstin julkaisuun nousi heti.
Olen tottunut tietokoneen ja netin käyttäjä. Lapsuudessa käytin konetta lähinnä pelien, kuten Lemmingsin, pelaamiseen ja Paint-ohjelmalla piirtämiseen. Teini-iässä alkoi tsättäily, mesetys ja muu netissä seikkailu. Irkkaaminen ja sen myötä Irc-Galleria tulivat tutuiksi 18-vuotiaana ja sen jälkeen siirryin Facebookin käyttäjäksi erittäin luonnollisesti, vaikka vannoinkin etten ikinä rekisteröityisi moiseen paikkaan. Vannomatta paras! Nykyisin avaan läppärini heti aamulla ja käytän älypuhelimeni erilaisia sovelluksia netissä kahlaamiseen. Juuri netissä luen lehteni, katson television ohjelmat ja pidän yhteyttä ystävieni kanssa.
Toivoisin välillä kykeneväni olemaan ilman sosiaalisen median pakonomaista käyttöä ja tietyllä tapaa ihailen tuttaviani, jotka eivät löydy fabosta ja elävät silti sosiaalisesti varsin aktiivista elämää. Jospa se kultainen keskitie löytyisi enkä kokisi jääväni paitsi jostain, jos en tarkistakaan SOME:n tilejäni päivittäin.
Vuosia sitten olin sangen aktiivinen eräällä keskustelupalstalla, josta kuitenkin vieraannuin. Seuraan paria ruokablogia ja pidän blogimaailmasta, vaikka kaiken jakaminen tuntuukin sangen perverssiltä ajatukselta. Itse en siihen kykenisi enkä koe siitä olevan minulle mitään suurta hyötyä ammatillisestikaan. Toivon kuitenkin, ettei turha kriittisyys ja ns.paljastumisen pelko estä minua oppimasta käyttämään digitaalisia medioita työvälineinä, joka kuitenkin taitaa olla tämän KASDIGIT-kurssin tarkoitus.
Jaamme selvästi yhteisiä lapsuudenkokemuksia paintin ja lemmingsien kautta. Itse en ole (vielä) osannut olla huolissani somen liiasta käytöstä, sillä, kuten sanot, sen avulla tulee pidettyä yhteyttä ystävien kanssa ehkä laajemminkin kuin ennen. Ja täytyypä tarkistaa, mitä kaikkea "luennoitsijasta" löytääkään netistä :)
VastaaPoista