Oppimisprosessini

Olen hidas kirjoittaja. Olen aina ollut. Kirjoitan paljon ja lopulta editoin tekstini tyngäksi liian kriittisyyden aallon puuskassa. Käyttämäni sanasto ei muka kelpaa, varsinkaan jos kyseessä on verkossa julkaistava teksti. Omaa suhtautumistani mediaa kohtaan voisikin sanoa kunnioittavan varovaiseksi. Toisaalta käytän mediaa paljon päivittäin, mutta siellä julkaiseminen on minulle selvästi haasteellista. Mielipidekirjoituksenikin päädyin julkaisemaan blogissani vaikka alunperin olin aikonut uskaltaa julkaista sen jollain keskustelupalstalla. Joku yleisimmistä (esimerkiksi Suomi24) keskustelupalstoista tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin verrattaen rajatummat vauva.fi tai kaksplus.fi-sivustot, joissa törmää usein provokatiivisiin teksteihin ja trolleihin.

Luimme kuluneen syksyn aikana eräällä kasvatustieteiden perusopintoihin kuuluvalla kurssilla Juha Suorannan kirjan Kasvatus mediakulttuurissa. Se oli ensimmäisiä aiheesta lukemiani tekstejä KASDIGIT-kurssin luentoaineiston lisäksi. Mielestäni jokaisen kasvattajaksi opiskelevan tulisi lukea kyseinen opus. Monilla kanssaopiskelijoillani ei tunnu olevan minkäänlaista mediakriittisyyttä ; he eivät ole esimerkiksi tiedostaneet median mahtavaa valtaa, markkinoiden hallintaa ja näiden vaikutustakaikkien maailman ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämä saattaa kuulostaa ylimieliseltä, mutta koen tärkeäksi ilmaista huoleni tällaista ignoranttia asennetta kohtaan. Tulevaisuuden kasvattajan tulee olla tietoinen maailman menosta mahdollisimman laajasti ja pystyä tunnistamaan esimerkiksi mainonnan keinot, syyt ja valta-asema. Salaliittoteoreetikko-opiskelija ilmiantaa itsensä tässä ja nyt!

Suorannan kirjan lisäksi tutustuin internetissä mediakasvatukseen mediakasvatus.fi-sivuston materiaaliin ja kerhokeskus.fi- sivustolla julkaistuun Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa -oppaaseen, jonka koin erittäin hyödylliseksi. Mediakasvatuksen ja sen opiskelun korostaminen on tärkeää myös meille varhaiskasvattajille.

Oppimisprosessini tällä kurssilla oli näin lyhyesti määriteltynä nopea ja kiivas rykäisy, jonka käsittelyyn aion palata vielä opiskelujeni aikana. Toivon pystyväni käyttämään hyödyksi tätä blogia ja tulemaan näin varmemmaksi omien mielipiteideni julkaisemisen suhteen.

Opettajana diginatiiveille

Tämän päivän lapset ovat diginatiiveja ; he ovat syntyneet 80-luvun jälkeen ja mediankäyttö monipuolisesti on heille arkipäivää. Tulevana kasvattajana minua kehoitetaan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti ottamaan huomioon teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja seuraamaan lasten mediakulttuuria. Myöhempää vuosikertaa edustavana tämä on haasteellista, vaikka olenkin medioiden aktiivinen käyttäjä enkä täysi ”nyyppä” eli aloittelija.

”Media on olennainen osa lasten arkipäivää jo varhaiskasvatuksessa, joka pyrkii edistämään lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.” (www.mediakasvatus.fi) Opetuksen mutkaton niveltyminen esikouluopetuksen ja alakoulun välillä on tärkeää myös mediakasvatuksen suhteen. Kasvattajan omat tunteet ja käyttäytyminen peilautuvat hänen harjoittamaansa kasvatukselliseen toimintaan ja päivittäisen vuorovaikutuksen kautta lapsiin. Tällöin kasvattajan mahdollisesti pelokas suhtautuminen medioihin vaikuttaa myös sanomattomasti lasten tulevaan mediakäyttäytymiseen varsinkin kun kyseessä ovat alle alakouluikäiset lapset. Tietokoneiden ja internetin käytön tulisi olla fyysisesti läsnä päiväkodeissa, koska tämä helpottaisi myös lastentarhanopettajan kiireistä ja lomakkeiden kanssa nyhräämisen täyttämää työskentelyä eikä siten riistäisi kasvattajaa pois lasten luota. Toiminnan suunnittelu sujuisi luontevasti ja tietojen päivitys olisi mahdollista tässä ja nyt.

Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa -oppaan mukaan mediakulttuuri on ”lapsen keskeinen toiminta- ja oppimisympäristö, jossa lapset viihtyvät, oppivat ja ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä.” Kasvattajien, niin vanhempien kuin opettajien, on mahdotonta rajata median käyttöä ja vaikutusta lapsen elämän ja oppimisympäristön ulkopuolelle. Median luonnolliset uhat ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet tulee olla kasvattajien tiedossa, jotta he voivat opastaa ja tarpeen tullen suojella lapsia. 

”Varhaiskasvatusvaiheen mediakasvatuksen lähtökohtana ovat lapsen ikä ja yksilöllinen kehitysvaihe, tavoitteena oman mediasuhteen ymmärtäminen sekä osallistaminen.” (www.mediakasvatus.fi) Tämä pitäisi ottaa huomioon myös meidän kasvattajien suhteen, sillä olemmehan erilaisia oppijoita, eri ikäisiä ja eri lähtökohdista median käyttöön suuntautuneita. Ennen kaikkea kasvattajan tulee olla tietoinen omista valmiuksistaan ja myös tietämättömyydestään nykypäivän nopeasti muuttuvan mediamaailman puitteissa.

Lähteet:

http://www.mediakasvatus.fi/artikkelit/mediakasvatus-varhaiskasvatuksessa

http://www.kerhokeskus.fi/easydata/customers/kerhokeskus/files/materiaalit./mediakasvatus_varhaiskasvatuksessa_verkkoversio.pdf

Oppia ikä kaikki

Tässä sitä blogataan ensimmäistä kertaa, pakon alla. Ajatus julkisesta ajatusten kirjaamisesta kauhistuttaa ja  syke hipoo aerobisen kuntoilun aiheuttamia lukemia.


Pidin todella paljon kurssin ensimmäisestä luennosta ja innoissani googletin heti luennoitsijan nimen ja tutustuin hänen tuottamaansa nettisisältöön. Naurettavaa on se, kuinka rima oman tekstin julkaisuun nousi heti.

Olen tottunut tietokoneen ja netin käyttäjä. Lapsuudessa käytin konetta lähinnä pelien, kuten Lemmingsin, pelaamiseen ja Paint-ohjelmalla piirtämiseen. Teini-iässä alkoi tsättäily, mesetys ja muu netissä seikkailu. Irkkaaminen ja sen myötä Irc-Galleria tulivat tutuiksi 18-vuotiaana ja sen jälkeen siirryin Facebookin käyttäjäksi erittäin luonnollisesti, vaikka vannoinkin etten ikinä rekisteröityisi moiseen paikkaan. Vannomatta paras! Nykyisin avaan läppärini heti aamulla ja käytän älypuhelimeni erilaisia sovelluksia netissä kahlaamiseen. Juuri netissä luen lehteni, katson television ohjelmat ja pidän yhteyttä ystävieni kanssa.

Toivoisin välillä kykeneväni olemaan ilman sosiaalisen median pakonomaista käyttöä ja tietyllä tapaa ihailen tuttaviani, jotka eivät löydy fabosta ja elävät silti sosiaalisesti varsin aktiivista elämää. Jospa se kultainen keskitie löytyisi enkä kokisi jääväni paitsi jostain, jos en tarkistakaan SOME:n tilejäni päivittäin.

Vuosia sitten olin sangen aktiivinen eräällä keskustelupalstalla, josta kuitenkin vieraannuin. Seuraan paria ruokablogia ja pidän blogimaailmasta, vaikka kaiken jakaminen tuntuukin sangen perverssiltä ajatukselta. Itse en siihen kykenisi enkä koe siitä olevan minulle mitään suurta hyötyä ammatillisestikaan. Toivon kuitenkin, ettei turha kriittisyys ja ns.paljastumisen pelko estä minua oppimasta käyttämään digitaalisia medioita työvälineinä, joka kuitenkin taitaa olla tämän KASDIGIT-kurssin tarkoitus.